Tärkeästä asiasta huolimattomasti
Ylen julkaisema uutinen seksuaalioikeuksista tarttuu ajankohtaiseen ongelmaan, mutta hieman huolimattomasti. Toimittaja Paula Tiessalon uutinen julkaistiin 25.8.2019 Ylen verkkosivuilla. Uutinen oli otsikoitu raflaavasti: Seksuaalioikeuksien vastustus kasvaa Euroopassa – Edes perheväkivaltaa ei saisi vanhoillisten mielestä säännellä. Alaotsikossa kerrottiin, että "europarlamentaarikko Heidi Hautalan mukaan vastarinta kertoo kaipuusta perinteisiin sukupuolirooleihin." Uutisesta paistaa aito huoli asiasta joka on todellisuutta maailmassa. Valitetttavasti toimittajan kynästä on tullut mielekuvituksellisia uhkia vilisevä ja vähän tendenssimäinen eli yksipuolinen kirjoitus. Kamalia uhkia perusteltuihin oivalluksiin sekoittava julistus on ennen ollut tuttua ns. vaihtoehtouutisista. Tuntuu kuin seksuaalisuus olisi aihe, josta puhuessa fiksujen ihmisten kyky objektiivisuuteen vaihtuu paatokselliseksi valistukseksi, julistukseksi: ”olet joko meidän puolellamme tai meitä vastaan!” Tätä tietysti pelko saa aikaan. Vieraiden ihmisryhmien pelkoon on vain yksi lääke. Vieraisiin tutustuminen. Enkä tarkoita omassa kirjastossa omien kavereiden kirjoittamien kirjojen lukemista vieraasta ryhmästä, vaan ihan oikea ihmisiin ja heidän ajatteluunsa tutustuminen. Oli kyseessä sitten homo, kommunisti tai muslimi. Tässä tapauksessa Itä-Euroopan katolilainen kristitty.
Kun objektiivisuus unohtuu
Objektiivisuuden puute on ymmärrettävää, kun puhutaan tärkeästä ja vakavasta asiasta jonka koetaan kaipaavan nopeaa reagointia. Ongelma on se, että koska Eurooppa on monikulttuurinen, siellä on ihmisiä, jotka pitävät eri asioita pyhinä. Eli myös tärkeinä aiheina ja vakavina uhkina saatetaan nähdä eri asiat. Nyt olisi opittava puhumaan asiallisesti näiden traditioiden välillä siitä minkä kukin kokee uhaksi ja toisaalta pyhäksi ja tärkeäksi. Tilanteen vakavuudesta kertoo se ettei tätä objektiivisuutta aina enää osata edes riippumattomina tunnetuissa medioissa. On helppo ajaa populismin miinaan, koska pelkoa herättävällä puhetyylillä oma sanoma saadaan nopeammin suoraan lukijan tunteisiin. Lukija ajattelee ”joku uhkaa minun pyhääni, enkä kohta enää saa olla olemassa”. Tällä saa aikaan tunteita ja myös omanmielisten aplodeja. Mutta näin myös kansaa jaetaan ja eristäydytään erilaisista.
Kirkasotsaiset messiaat
Jos jotain voi oppia Amerikan yhdysvalloista, niin sen, että kansaa ei saa ajaa jakautumaan kahteen vastakkaiseen leiriin. Uutisointi, jossa niputetaan epämääräisesti monenkirjava ihmisryhmä lähtökohtaisesti edistyksen vastustajiksi, ei rakenna, vaan rikkoo. Sellainen on koko Eurooppalaisen eetoksen vastaista. Uutisessa ei aivan suoraan käyty suomalaisia "vanhoillisia voimia" vastaan. Siitä sai silti kuvan ettei yhteiseen projektiin mahdu ellei ole yksityiskohdista eksaktisti samoilla poliittisilla linjoilla haastateltujen henkilöiden kanssa. Uskon silti että Eurooppaa voidaan rakentaa yhdessä laajan poliittisen värisuoran kanssa. Valistava ja julistava paatos sensijaan toimii leiriajattelusta käsin, oli valistajana sitten mikä tahansa radikaali ja vahvasti yhtä asiaa ajava ryhmittymä. Suomessa valtion ja kirkon yhteenliittymä vielä reilu 50 vuotta sitten osasi hiljentää ja mustamaalata yhtenäisyyttä uhkaavat ryhmät holhoavalla ja julistavalla tyylillä. Vaikuttaa, että jotkut elävät vieläkin sen ajan eetoksessa ”yksi totuus yhdessä kansakunnassa.” Vieläpä nyt EU:n puheenjohtajamaana suomalaiset ovat koko pimeän Euroopan messiaita. On tavallaan hellyyttävän koomista nähdä se kirkasotsainen tarmo, jolla valistustoimeen on tartuttu. Enkä edelleenkään tarkoita etteikö ole asioita joihin pitääkin tarttua, vaan tarkoitan, että messiassyndrooma yleensä pitää sisällään oman katseen kapeuden. Kun on aivan varma löytäneensä avaimet maailman onneen ja rauhaan, mitä siinä enää juttelemaan eri tavoin ajattelevien kanssa. Runnotaan vaan läpi. Nyt median ja politiikan puikoissa olevan joukon olisi hyvä ymmärtää, että ongelma ei ole uusi. Jo rauhanneuvottelija Martti Ahtisaari sanoi ettei saa kuvitella osaavansa itse kaikkea, vaan tulee rakentaa luottamukselliset suhteet laajalle. Tämä tarkoittaa ettei rauhaa rakenneta kansankynttilämäisellä valistus julistuksella.
Katolinen kauhudystopia
Koomista on myös se, että jutussa suomalainen europarlamentaarikko Heidi Hautala kertoo hänen, ja samalla meidän suomalaisen messiaskansan, ideologisten vihollisten tavoittelevan pahimmillaan Netflixin kauhusarjan maailmaa. Kyseisen tv-sarjan maailmaa ihannoivat ovat nimeltään ”vanhoillisia”. Tuo ihmisryhmä rakastaa ”sääntelemätöntä perheväkivaltaa” ja perinteitä. Kauhudystopiaan kaipaavaan ihmisryhmään kuuluu ilmeisesti suuri osa Itä-Euroopan maiden poliitikoista ja heidät valtaan äänestäneistä kansalaisista. Katolinen kirkko mainitaan tämän ”taantumuksellisen voiman” yhteydessä. Mahtaako jopa olla, että katolinen usko nähdään itse tänä taantumuksellisena voimana, joka kaipaa sitä sääntelemätöntä perheväkivaltaa ja perinteisiä roolimalleja. Tulee ihan mieleen lapsuudessa Amerikkalaisten fundamentalistien levittämät lentolehtiset, joissa paavi nähtiin kaiken pahuuden symbolina. Kuinkahan moni katolilainen kristitty löysi itsensä tästä kuvauksesta? Mihinkähän vanhaan roolimalliin paluuseen viitataan? Kotiäitiyteen kenties vai siihen aikaan kun miehet olivat pellolla ja naiset navetassa tai mies määräsi kaapin paikan? Onkohan tämä ihan oikeasti vakava uhka tällä hetkellä? Vai seksileikkien rooleihinko viitattiin? Vai pitäisikö katsoa tv-sarja, että ymmärtää mihin katolilaiset kaipaavat?
Melkein yhtä absurdia kuin Donald Trumpin presidenttiys, on lukea Ylen uutisista miten suomalainen europarlamentaarikko nostaa tv-sarjan kauhukuvat esimerkiksi tulevaisuudesta, johon ”vanhoilliset”, eli ilmeisesti katoliset kristityt kaipaavat. Kehtaisiko edes Teuvo Hakkarainen sanoa: ”näemme Rambo-elokuvien taistelukohtauksista mitä vierasuskoiset maahanmuuttajat havittelevat”?
Älä ylireagoi
Saatan toki ylireagoida. Mutta tämä onkin blogikirjoitus, ei Yleisradion laatima uutinen. Voi toki olla, että kirjoittajan tarkoitus oli kirjoittaa Itä-Euroopan populistihallinnosta ja ilmiön leviämisen vaaroista. Tietyn ryhmän jakamaton valta ja yksinvaltainen oikeus määritellä hyvä elämä voi johtaa yksilöiden kärsimykseen. Tätä on hyvä käsitellä, eikä ole syytä puolustaa mitään vähänkään kansallissosialismiin viittaavaa. Puolan aborttikielto ei todellakaan kuulosta hyvältä eurooppalaiseen korvaan. Mutta kun vastaavia vaaroja käsitellään on kuitenkin tärkeä tiedostaa, että omaan katvealueeseen voi jäädä jotain ja siksi uutisoida tarkasti. Vaaran merkit olisi pitänyt nähdä kun 30-luvulla uutisoitiin juutalaisista negatiiviseen sävyyn. Samoin sanat pitää valita todella tarkkaan jos seksuaalivähemmistöistä tai vieraan uskonnon edustajista uutisoidaan samassa uutisessa jossa puhutaan rikoksista. Väitän että sama periaate pätee kun uutisoidaan samassa uutisessa uskontokunnista ja ihmisoikeuksien rikkomuksista. Joku voi huolimattomasti samastaa asiat joista puhutaan viereisissä kappaleissa saman ongelman osasina, se sataa populismin laariin.
Monikulttuurisessa ympäristössä ei voi puhua miten vain
Toivoisin todella, että niin tärkeästä asiasta kuin naisten oikeuksista, ehkäisystä tai seksuaaliterveysvalistuksesta kirjoitettaisin niputtamatta villisti erilaisia pelottavia skenaarioita yhteen yhden uskonnon, ideologian tai ihmisryhmän kanssa. Toivoisin että myös ideologian tai uskonnon ja etiikan suhteesta seksuaalisuuteen puhuttaisiin asiallisesti. Ei ehkä ole asiallista väittää, että vaikkapa kaikki Pride-marssijat ajavat väkivaltaisella seksillä mässäilyä, vaikka uutiskuvissa vilahtaisi nahkapuku tai ruoska. Kyseessä voi olla pilke silmäkulmassa tehty leikki tai jopa uhmakas ironinen provokaatio, jolla omaa uskovaista mummoa tahdotaan kiusoitella. Tuskin on myöskään oikein nähdä katolista uskoa jatkumossa Handmade`s Taleen, vaikka itsessä joku uskomus herättäisi assosiaation johonkin pahaan. Yhtä vähän vaikkapa jonkun uskonnon piirissä maailmalla (ja muutama sata vuotta sitten Suomessa) esiintyvät alaikäisten avioliitot kertovat kyseisen ihmisryhmän taipumuksesta pedofiliaan. Kaikista näistä asioista saa helpolla ruman, pelottavan ja ihnoa herättävän jutun, mutta uutisoinnissa tällaiseen typistävään niputtamisen syyllistyminen on väärä suunta. Sen sijaan toisen ajattelua voi koittaa ymmärtää kysymällä heiltä itseltään eli antautumalla avartavaan keskusteluun. Lisäksi juuri tarkka ja asiantunteva journalismi voi estää rikkomuksia tällä alueella. Nyt tarvitaan sellaista journalismia, jossa toimittajilla on hyvien intentioiden lisäksi uskonnonlukutaitoa sekä kykyä nähdä laajoja kokonaisuuksia ja ymmärtää vastakkaisten intressiryhmien huolia ja näkökulmia. Mainitsemieni esimerkkien herättämistä peloista ja aidoista vaaroista puhumisenkin luulisi aikuisilta onnistuvan, jos on tahtoa. Ainakin Ahtisaaren mukaan tahto ratkaisee.
Enkä tosiaan vihaa seksuaalioikeuksia
Mutta koska kyseistä uutista varmasti luetaan ja oikeutetusti sen kauhukuvia pelästytään, niin on vielä tehtävä selväksi, että uutisen ainakin eksplisiittinen intentio oli täysin oikea. Kuten yllä sanottu tuo ilmi heräsi tosin epäilys, että tämän huolen takana oli silti myös muita vähän peitetympiä intressejä. Meidän Nobel-voittaja-presidenttimmekin sanoi sotaisuuden takana aina olevan jonkun jokin intressi ja toisaalta, että vallassaolevilla on kyky sotaisuuden lopettamiseen ja tätä heiltä tulisi vaatiakin. Tämä pätee uutisointiin ja europarlamentaarikkoihin. Jos ne näyttävät nojaavan konfliktin suuntaan, voi takana olla sopimattomia intressejä ja me kansalaiset vaadimme tietysti heiltä sen sijaan tasapuolisuutta ja avoimuutta. Ehkä kyseessä on vain inhimmillinen virhe tai sokea piste, jota keskustelu voi avartaa. Valitettavasti voi myös olla niin, että jos uskaltaa puolustaa edes pikkiriikkisen vastapuolta ymmärtävää ja objektiivista keskustelua tärkeästä aiheesta, saattaa saada leiman. Tässä tapauksessa monen lukijani ajatuksissa minä varmaan kuulun ”vanhoillisiin ja väkivaltaisiin seksin vihaajiin”. Mutta ei, en vihaa seksuaalioikeuksia. Näen tärkeäksi sivistyneen seksuaalikasvatuksen ja yhteiskunnallisen vapauden koskien seksuaalista käyttäytymistä. Tämän takia tahdon lopettaa johonkin vähän konstruktiivisempaan kuin Tiessalon ja Hautalan julistuksen virheiden pyörittelyyn.
Normittomuus ja tiedepohjaisuus tärkeää
Ohitan olankohautuksella uutisen alun tunteisiin vetoavan pelottelun, jossa kirjoittajalle pyhää asiaa (huoletonta seksiä) uhkaa jonkun toisen, pahan ihmisryhmän pyhä (katolinen usko). Ihmiset Euroopassa päättäkööt itse mitä pitävät pyhänä. Mutta on asiallinen toive, että seksuaalisuudesta ja seksuaaliterveydestä kerrotaan varhain ja monipuolisesti. Uutisen lopussa olevan lauseen, joka kiteyttänee mielestäni siitä oleellisen, voinee allekirjoittaa vaikka olisi konservatiivinen monoteisti (juutalainen, muslimi tai kristitty): ”Myönteinen, tutkimukseen perustuva ja normittamaton seksuaalikasvatus pitäisi taata kaikille lapsille ja nuorille asuinpaikasta ja seksuaalikasvatusta antavasta opettajasta riippumatta.” Eli olisi tärkeää, että valtion koululaitos ei normita, eli kerro mitä ihmisen tulee pitää pyhänä, vaan kertoo seksuaalisuudesta neutraalisti ja aidon tieteellisen konsensuksen valossa. Tässä on tietysti suuri haaste. Miten uskaltaa antaa niinkin neutraalia ja normittamatonta tietoa nuorille kuin tiede parhaimmillaan tuottaa? Tämä edellyttäisi monialaisia työryhmiä ja myös avointa tieteellistä keskustelua. Mutta tavoite on mitä tärkein. Toivon, että Heidi Hautala ajaa juuri tällaista normittamatonta ja neutraalia seksuaaliterveyskasvatusta. Euroopassa se tietysti tarkoittaa seksuaalikasvatuksen erillään pitämistä kaikista yksittäisistä ja yhtenäisistä ideologisista ryhmittymistä ja kasvatuksen antamista monialaisten ja taustaltaan erilaisia ammattilaisia sisältävien työryhmien asiaksi.
Lasten "valistuksen" kanssa erityisen tarkkana
Varauksellinen olen eksplisiittisestä ”seksuaalikasvatuksen” ulottamisesta lapsiin. Etenkin kaikki sekä lapsiin, että seksuaalisuuteen liittyvä ohjeisto pitäisi olla monipuolisten kasvatuksen, psykiatrian, etiikan, kehityspsykologian ja lääketieteen ammattilaisten työryhmien tarkkaan ja tieteellisten tutkimusten pohjalta laatimaa. Ei siis yksittäisten poliittis-ideologisten järjestöjen tekemää, vaikka niilläkin on varmasti hyviä intentioita ja oma tärkeä paikkansa. Toisaalta jos asian työstämisessä unohdetaan eettinen ja uskonnollisten traditioiden näkökulma, ei siinä tietenkään tulla onnistumaan. Erilaisia uskonnollisia taustoja ei enää tämän päivän Euroopassa katsella Handmaid`s Tale- tai Rambo-sarjojen kautta, koska kyseessä ovat kuvitteelliset ja mahdollisesti alitajuisesti omia pelkoja toisiin heijastavat mielikuvituksen tuotteet. Tämän kaltaisia näköaloja toisista pitää välttää, koska juuri sellaisia näköaloja pelot synnyttävät sekä ruokkivat. Pelko vierasta kohtaan ei yksin riitä jos haetaan jotain siltoja, eikä muureja rakentavaa.
Jaettuja intressejä
Väestöliiton Riikka Kaukoranta tuo juttuun positiivisen vireen: ”Seksuaalisuus on suuri nautinnon lähde ja voimavara. Jokaisella pitäisi olla oikeus toteuttaa omaa sukupuolisuuttaan ja seksuaalisuuttaan juuri kuten kokee omakseen.” Liberaali eurooppa todella näkee tärkeänä vapauden oman ruumiinsa käyttämiseen haluamallaan tavalla. Jokainen ihminen aikuiseksi kasvettuaan on toivottavasti kyllin viisas pystyäkseen kriittiseen pohdintaan ja hyviin valintoihin. Kykenevä etsimään ja löytämään omat pyhät arvonsa ja elämäntapansa. Kykenevä erottamaan tv-fiktion todellisuudesta ja kykenevä erilaisen ihmisen, myös ja etenkin oman seksikumppanin, näkemiseen arvokkaana päämääränä itsessään, eikä kohteena. Tähän tietysti kukin tulee vähän eri suunnasta, sekin kuuluu moninaisuuteen, mutta moninaisuus todella tulee turvata. Tulevaisuuden Euroopassa on varmasti paljon erilaisia perheitä ja jos ajan trendi jatkuu myös hyvin paljon yksinäisiä ihmisiä. Sellainen Eurooppa tarvitsee todellakin sitä että erilaisten ihmisten välille rakennetaan siltoja, eikä muureja. Moninaisuuden keskellä tarvitaan myös jotain jaettua ja halua kuulua myös yhteen. Tässä parhaimmillaan myös asiallinen ja tarkka uutisointi voisi auttaa. Mitä tulee uskontoihin, myös katoliseen uskoon, on varmasti ihan aiheellista välillä muistuttaa, että muistakaa tekin iloita siitä ihanasta asiasta, seksuaalisuudesta. Koko uskonnon ryttäämistä ei tarvita, sillä kristinuskosta itsestään löytyy kosolti aineistoa joka muistuttaa miten seksuaalisuus on iloinen asia, josta saa nauttia. Tämän haasteen otan itse pastorina vastaan.
Ahtisaaren opit
Rauhanvälittäjä Martti Ahtisaari on liikkunut vuosikymmeniä maailmalla sovittelemassa vakavia jumiutuneita konflikteja. Näissä ei ole ollut kyse leikin asioista, vaan ehkä kymmenistä miljoonista ihmishengistä. Ahtisaaren kyky voittaa eri puolten luottamus vaikuttaa nousseen juuri aidosta toisen kunnioittamisesta ja tahdosta ymmärtää mitä toinen pelkää sekä tahtoo. Tällöin toisesta on tullut inhimillinen, jotain enemmän kuin elokuvan pahis. Minusta tuntuu, että nyt kun olemme EU-puheenjohtajamaana tarvittaisiin juuri Ahtisaaren oppeja. ”Minua on joskus kritisoitu siitä, että kohtelen pahantekijöitä kunnioittavasti.” Ehkä tässä Ahtisaaren lauseessa on se mitä nyt vallassa oleva sukupolvi voi edeltäjiltään oppia. Vaikka kokisimme toisen jo ihan pahaksi, meidän on tutustuttava häneen. Meidän on rakennettava siltoja. Ja itse asiassa kuten yksi lempifilosofini on sanonut: pahuuden rajalinja ei kulje ihmisten välitse, vaan lävitse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti